Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) hyväksyttiin teollisuusvaliokunnan esittämänä EU-parlamentissa maaliskuussa 2023 ja sen tarkoitus on pienentää rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen määrää ja energiankulutusta EU:n laajuisesti. Jos EU:n energiatehokkuusdirektiivi olisi jäänyt sellaisenaan voimaan, vaikutukset Suomen yksityishenkilöiden asumiskustannuksiin olisivat olleet merkittävät pakollisten energiatehokkuuskorjausten myötä. Energiatehokkuusdirektiivi oli muodossa, jossa 15 % jokaisen EU:n jäsenvaltion rakennuskannasta olisi tullut korjata parempaan energialuokkaan vuoteen 2030 mennessä. Marraskuussa 2023 julkisuuteen saatiin kuitenkin tieto, että direktiiviin tulisi enemmän joustavuutta ja tarkastelu koskisikin jäsenvaltion koko asuinrakennuskantaa yhtenä kokonaisuutena. Vaikka toisaalta jäsenvaltioille näyttäisi nyt jäävän enemmän vapautta sen suhteen miten asuinrakennusten keskimääräistä primäärienergiankulutusta vähennetään, on vaikea nähdä etteikö vanhojenkin asuinrakennusten energiatehokkuutta jouduttaisi parantamaan. Energiakonsultointipalvelumme auttavat kuitenkin löytämään taloudellisesti kannattavimmat energiatehokkuusratkaisut riippumatta direktiivin lopullisesta muodosta ja Suomen tulevasta kansallisesta lainsäädännöstä. Pohdimme myöhemmin artikkelissa tarkemmin direktiivin vaikutuksia omakotitaloihin ja muihin asuinrakennuksiin. (Tämä artikkeli julkaistu 9.2.2024)
Uusi energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) käytännössä
Jos rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) varmistuu kokonaisuudessaan 2024, niin Suomen kansallinen laki rakennusten energiatehokkuudesta tulee luultavasti voimaan kevään 2026 aikana. Joulukuussa 2023 direktiivi oli etenemässä EU:n neuvostoon ja parlamenttiin hyväksyttämiskäsittelyihin. Aiemmasta poiketen, vaikuttaisi 2023 joulukuun tiedoilla siltä, että EU:n jäsenvaltiot saisivat kukin itse päättää minkälaisiin energiatehokkuustoimiin ne rakennuksien osalta ryhtyvät saavuttaakseen EU:n asettamat sitovat tavoitteet, joita ovat mm.:
- Asuinrakennusten keskimääräinen primäärienergian käyttö vähenee 16 % vuoteen 2030 mennessä.
- Asuinrakennusten keskimääräisen primäärienergian käyttö vähenee 20-22 % vuoteen 2035 2035 mennessä.
- Energiatehokkuudeltaan huonoimpien rakennusten energiatehokkuuskorjauksilla on saavutettava vähintään 55 % primäärienergian käytön vähenemisestä (Jäsenvaltioille jää mahdollisuus vapauttaa tietyt asuin- ja muut rakennusluokat kuten esimerkiksi maatalousrakennukset ja kulttuurihistorialliset kohteet vaatimuksen ulkopuolelle).
- Kaikkien uusien rakennusten tulisi olla päästöttömiä 2028 alkaen ja aurinkosähköä tulisi asentaa rakennuksiin 2027 lähtien, niissä tapauksissa kun se on mahdollista.
- Vuosiin 2030 ja 2033 mennessä, muiden kuin asuinrakennusten tulisi täyttää tietty taso energiatehokkuudessa.
Tammikuussa 2023 parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta äänesti ehdotuksen puolesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston lopullista äänestystä odotetaan kevään 2024 aikana.
Vaikutus olemassa oleviin asuinrakennuksiin ja taloyhtiöihin (spekulaatiota)
Tämä kappale on täysin energiakonsulttiyrityksemme omaa arvelua ja spekulaatiota energiatehokkuusdirektiivi EPBD:n vaikutuksista asuinrakennuksien tulevaisuuteen. Kirjoitushetkellä ei edes EU-direktiivin lopullinen muoto ole selvillä, puhumattakaan direktiivin kansallisesta tulkinnasta ja soveltamisesta Suomessa. Vaikka jäsenvaltioille vaikuttaisi jätettävän pelivaraa lainsäädäntöön ja tapaan, jolla sitovat tavoitteet täytetään, asuinrakennuskannan keskimääräisen primäärienergian käytön väheneminen 16 prosentilla vuoteen 2030 mennessä on kova vaatimus. Uusien rakennusten energiatehokkuuteen keskittymällä sekä energiantuotannon ja jakelun hyötysuhteita parantamalla voi olla mahdollisuus jossain määrin vähentää keskimääräistä primäärienergiankulutusta – mutta viimeistään vaatimus siitä, että vähintään 55 % primäärienergian käytön vähenemisestä saavutetaan korjaamalla energiatehokkuudeltaan huonoimpia rakennuksia – tarkoittaa sitä, että energiatehokkuusremontteja tullaan tekemään.
*Selvennykseksi: Primäärienergia on luonnosta saatavaa energiaa jalostamattomassa muodossa ja sen lähteitä ovat siis esimerkiksi kivihiili ja turve. Kun näitä muutetaan käyttökelpoiseksi energiaksi kuten kaukolämmöksi ja sähköksi, syntyy häviöitä. Jos energiantuotantolaitosten hyötysuhdetta onnistutaan parantamaan, myös loppukäyttäjät (esim. asuinrakennukset) tarvitsevat vähemmän primäärienergiaa kuin aiemmin, sillä suurempi osa energialähteen energiasta saadaan käytettyä hyödyksi. Toinen, ainakin teoreettinen jäsenvaltion mahdollisuus on parantaa jakelun hyötysuhdetta eli pienentää energiahäviöitä matkalla energiantuotantolaitokselta asuinrakennuksille, mutta tämä lienee liian haasteellista. Kolmas keino asuinrakennusten keskimääräisen primäärienergian kulutuksen pienentämiseen on pienentää itse asuinrakennusten energiankulutusta uusissa sekä vanhoissa taloissa.
Omakotitalot ja muut pienet asuinrakennukset (spekulaatiota)
Omakoti- ja muille pientalojen omistajille tilanne lienee haastavin, jos kyseiset rakennustyypit tulevat vaatimusten piiriin. Yksi henkilö tai yksi perhe on pieni yksikkö taloudellisesti ja ajankäytölliset mahdollisuudet perehtyä uuden lainsäädännön vaatimuksiin lienevät monissa tapauksissa rajalliset. Pienten asuinrakennusten suuri lukumäärä pakottanee kuitenkin lainsäädännön määräämään energiatehokkuuden parannuksia näille rakennustyypeille, jotta tavoitteet saavutetaan. Oletettavasti vähintään energiatehokkuudeltaan huonoimpiin rakennuksiin vaadittaisiin teetettävän parannuksia. Suomen tapauksessa siis ainakin G-energialuokan pientalojen energiatehokkuutta tulisi parantaa. Liennytykseksi saatettaisiin sitoa velvollisuus suurempien, muutenkin edessä olevien remonttien yhteyteen. Esimerkiksi ilmanvaihtokoneen käyttöiän päättyessä kone tulisi vaihtaa huomattavasti energiatehokkaampaan malliin. Lyhyestä siirtymäajasta (2026-2030) johtuen, muuhunkin lainsäädäntöratkaisuun kannattaa varautua.
Lisäksi sellainenkin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, että kaikkiin tai lähes kaikkiin asuinrakennuksiin energiatehokkuusluokasta riippumatta, tulisi tehdä energiatehokkuustoimenpiteitä, jotta Suomessa tarvittava kokonaisinvestointikustannus saadaan jakautumaan tasaisemmin eri kotitalouksille.
Suomessa ARA (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) on aiemmin tukenut rahallisesti asuinrakennusten energiatehokkuusremontteja energia-avustuksin. Voisi kuvitella, että jokin energia-avustusmenettelyjärjestely tullaan luomaan pientalojen omistajien investointikustannusten kompensoinniksi. Aiemmin on edellytetty energialaskentaa, jossa avustuksen myöntäminen ja määrä on sidottu E-lukuun. On siis tarvittu energialaskelmat ennen ja jälkeen suunnitellun energiatehokkuusparannuksen. Voidaan otaksua, että jokin vastaava menettely olisi edessä.
Taloyhtiöt – kerrostalot, rivitalot jne. (spekulaatiota)
Asunto-osakeyhtiöillä on usein paremmat taloudelliset ja ajalliset resurssit sopeutua lainsäädännön muutoksiin kuin pientalojen omistajilla. Vaikka lukumäärällisesti kerrostaloja ja rivitaloja on omakoti- ja paritaloja vähemmän, on niiden absoluuttinen energiakulutus rakennuksien suuresta koosta johtuen myös suuri. Näistä syistä voisi olettaa, että asuinkerrostalojen ja rivitalojen energiatehokkuusparannusvaatimukset tulevat olemaan ainakin yhtä tiukat kuin pienempien rakennusten. G- ja F-energialuokkien taloyhtiöiden kannattanee seurata lainsäädännön etenemistä. Pois suljettua eivät ole E/D-energialuokan rakennustenkaan energiatehokkuusparannukset.
Lisäksi sellainenkin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, että kaikkiin tai lähes kaikkiin asuinrakennuksiin energiatehokkuusluokasta riippumatta, tulee tehdä energiatehokkuustoimenpiteitä, jotta Suomessa tarvittava kokonaisinvestointikustannus saadaan jakautumaan tasaisemmin eri kotitalouksille.
Suomessa ARA (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) on aiemmin tukenut rahallisesti asuinrakennusten energiatehokkuusremontteja energia-avustuksin. Voisi kuvitella, että jokin energia-avustusmenettelyjärjestely tullaan luomaan taloyhtiöiden investointikustannusten kompensoimiseksi. Aiemmin on edellytetty energialaskentaa, jossa avustuksen myöntäminen ja määrä on sidottu E-lukuun. On siis tarvittu energialaskelmat ennen ja jälkeen suunnitellun energiatehokkuusparannuksen. Voidaan otaksua, että jokin vastaava menettely olisi edessä.
Miten valmistautua muutokseen? (spekulaatiota)
Jos asuinrakennuksestasi on tehty energiatodistus, tarkista siitä asuinrakennuksesi energiatehokkuusluokka. Energiatehokkuusluokkia on A, B, C, D, E, F ja G, joista A on paras ja G on huonoin. Tällä hetkellä ei tiedetä, tuleeko kaikkien energiatehokkuusluokkien asuinrakennuksiin energiatehokkuusparannusvaatimuksia, mutta huonoimpien energialuokkien rakennuksiin luultavasti tulee. Jokaisen, jota energiatehokkuusdirektiivi koskettaa, on itse oman harkintansa mukaan päätettävä miten valmistautua vai jättääkö valmistautumatta.
Jos valmistautuminen aloitetaan ennakoiden kartoittamalla asuinrakennuksen kustannustehokkaimmat energiatehokkuusratkaisut energiatehokkuusselvityksellä jo nyt, on mahdollista välttää kuviteltavissa oleva energiakonsultointipalveluiden ruuhkautuminen määräaikojen lähestyessä. Esimerkiksi energiatodistusten tekeminen on luvanvaraista työtä ja energiantodistuksenlaatijoita on Suomessa vähäinen määrä. Jos energiakonsultointipalveluiden kysyntä tulee ylittämään tarjonnan – hinnat todennäköisesti nousevat ja palveluilta ei välttämättä edes saa. Jos/kun mahdollinen energiatehokkuusremontti tulee ajankohtaiseksi, energiatehokkuusselvitys on hyvä työkalu miettiä, millä tapaa energiatehokkuusvaatimukset täytetään taloudellisesti mahdollisimman kannattavalla tavalla.
Energiatehokkuusselvityksen ennakkoon teettämisessä on tietysti se riski, ettei omalta asuinrakennukselta tullakaan vaatimaan parannuksia energiatehokkuuteen, jolloin jos ajatellaan vain direktiiviä, on teetetty sen kannalta turha selvitys. Todellisuudessa energiatehokkuusselvitykset ovat taloyhtiöiden suosiossa jo nyt, sillä energiatehokkuusinvestoinnit ovat taloudellisesti kannattavia hankkeita, joilla on suora vaikutus esimerkiksi hoitovastikkeiden suuruuteen. Useissa tapauksissa kun taloudellisesti kannattavia energiatehokkuusratkaisuja selvitetään – selviää, että taloyhtiön on taloudellisesti kannattavaa investoida esimerkiksi maalämpö-, poistoilma-, tai ilmavesilämpöpumppujärjestelmään tai esimerkiksi aurinkosähköpaneeleihin. Kannattavuus korostuu nykyisessä tilanteessa, jossa energian hinnat ovat nousussa.
Voidaan olettaa myös, että energiatehokkuusratkaisuja toteuttavien urakoitsijoiden palvelut ruuhkautuvat siinä missä energiakonsulttienkin. Olettavasti taloyhtiö, jolla on toteutettavat energiatehokkuustoimenpiteet valmiiksi selvillä, välttää hintojen nousun myös energiaremonttien osalta (ainakin suurelta osin) koska on valmis tilaamaan, kun kysyntä ei ole vielä huipussaan. Energiatehokkuusratkaisujen investointikustannusten prosenttien tai kymmenien prosenttien hinnan nousu pidentää takaisinmaksuaikaa merkittävästi ja tarkoittaa suuria taloudellisia tappioita, verrattaessa tilannetta aiempaan.